Osteopatia on vanhin Pohjois-Amerikassa syntynyt manuaalisen lääketieteen muoto. Osteopatian perusti 1874 lääkäri nimeltään Andrew Taylor Still (1828-1917).

Tiiviin anatomian tutkimisen kautta Still tuli siihen tulokseen, että keho on luotu sisältämään kaiken tarpeellisen terveyden ylläpitämiseksi, jos sille vain suodaan oikeanlaiset olosuhteet. Hän loi lääketieteen filosofian, joka perustui paljolti Hippokrateen, lääketieteen isänä pidetyn kreikkalaisen lääkärin, alkuperäisiin ajatuksiin. Aineenvaihdunnan parantamiseen ja kivun lievitykseen hän käytti manuaalisia tekniikoita. Hän huomasi monien vaikeidenkin sairauksien väistyvän kun kudosten verenkierto ja hermoston toiminta normalisoitiin. Vähitellen Still kasvatti mainettaan lääkärinä, joka pystyi auttamaan monia toivottomiakin tapauksia.

Lääketieteen kehityttyä ja nykyaikaisen tutkimustiedon valossa Stillin periaatteet ovat yhä toimivia ja sovellettavissa nykyaikaiseen terveydenhuoltoon. Nykyään tavallisimpia lääkärin hoitoon hakeutumisen syitä on tuki- ja liikuntaelimistön kivut ja toimintahäiriöt. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat puolestaan heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua johtaen monenlaisiin terveysongelmiin, kuten tuki- ja liikuntaelimistön rappeumamuutoksiin, kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin ja masennukseen.

The American School of Osteopathy (ASO) perustettiin Kirksvilleen vuonna 1892. Ensimmäinen kurssi valmistui 1894. Ensimmäisten joukossa mukana oli myös kolme Stillin lasta ja yksi hänen veljistään.

Vuonna 1917 A.T. Stillin oppilas John Martin Littlejohn perusti Euroopan ensimmäisen osteopatiakoulun British School of Osteopathy (BSO) Lontooseen. Myöhemmin Englantiin ja ympäri Eurooppaa on perustettu kymmeniä kouluja.